Tunteet

Mitä ovat tunnelukot ja kuinka ne vaikuttavat elämään?

Kaikilla meillä on tunnelukkoja. Tunnelukot ovat lapsuudessa ja nuoruudessa opittuja tapoja ja sisäistettyjä malleja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Ne saavat meidät uhrautumaan, alistumaan ja mukautumaan ihmissuhteissamme. Ne saavat meidät vaatimaan itseltämme kohtuuttomasti tai välttämään haasteisiin tarttumista epäonnistumisen pelossa. Niiden vuoksi saatamme kokea jatkuvaa syyllisyyttä virheistämme tai murehdimme menneitä. Ne voivat saada tuntemaan itsemme huonoiksi, epäonnistuneiksi tai itsekkäiksi. Myös syvät arvottomuuden ja häpeän tuntemukset omasta itsestä voivat olla tunnelukkojen aiheuttamia.

Pitkään jatkuessaan tunnelukkojen vaikutukset voivat aiheuttaa esimerkiksi masennusta, uupumusta tai ahdistuneisuutta. Tunnelukoista on kuitenkin mahdollista vapautua. Se ei vain tapahdu itsestään. Niistä ei voi koskaan vapautua taistelemalla tunteita vastaan tai niitä välttelemällä. Ainoastaan tietoinen tunteiden kohtaaminen voi vapauttaa.

 

Miten tunnelukko saa alkunsa?

Tunnelukot syntyvät sisäisenä reaktiona lapsuuden tilanteisiin, joissa lapsen emotionaaliset tarpeet eivät tyydyty. Lapsi itse ei voi vaikuttaa tunnelukkojen syntymiseen, sillä hän on loppujen lopuksi olosuhteiden armoilla ja riippuvainen niistä ihmisistä, jotka näiden syntyyn vaikuttavat. Tunnelukkojen taustalla on yleensä lapsuuden aikaisia traumaattisia, vahingollisia tai epämukavia kokemuksia. Mutta yhtä lailla ylisuojeleminen, ylenmääräinen hemmottelu tai rajojen puute aiheuttavat tunnelukkoja. Tunnelukot syntyvät selviytymiskeinoiksi hetkiin, joissa lapsena jää vaille rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä, ohjausta, turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta, ymmärrystä, hyväksyntää, vapautta tai arvostusta.

 

Maailma tunnelukkojen läpi katsottuna

Lapsuudessa tunnelukot ovat hyödyllisiä ja toimivat lapsen suojamekanismina ikäviä kokemuksia, asioita ja sanoja kohtaan. Aikuisuudessa tunnelukot ovat kuitenkin haitallisia. Ne saavat meidät toimimaan ja käyttäytymään kuin hiekkalaatikkoikäiset, lapsen kaltaisesti. Aikuisena tunnelukon aiheuttama toiminta on selviämistä, eivätkä tarpeet tyydyt, vaikka tätä syvimmiltään ihminen kaipaa. Esimerkiksi parisuhteessa toistamme samoja kaavoja, valitsemme tietynlaisia kumppaneita, jotka heijastavat omaa tunnelukkoa. Lapsena hylätyksi tullut valitsee usein aikuisena puolison, jonka seurassa tuntee olonsa hylätyksi. Mustasukkaisuutta, pelkoa ja hampaiden kiristelyä syntyy asioista, joille ei järjellä katsottuna löydy perusteita, mutta tunnetaso kertoo muuta. Tunnelukot saavat aikuisen ihmisen lapsenomaisesti välttelemään, antautumaan tai hyökkäämään eri tilanteissa.

Tunnelukot pohjautuvat sisäisiin uskomuksiin, joita meillä on itsestämme, toisista ihmisistä tai elämästä ylipäätänsä. Nämä uskomukset ovat useimmiten tiedostamattomia, vaikka ne heijastuvatkin joka hetki ajattelussa, tunteissa ja toiminnassa. Tunnelukot saavat ihmiset uskomaan negatiivisia asioita niin itsestä kuin toisista tai vaikka koko maailmasta.

Kimmo Takala on listannut näitä sisäisiä uskomuksia kirjassaan Tunne Lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta (2011) mm. näin:

  • Alistuminen – ”minun on pakko alistua”
  • Emotionaalinen estyneisyys – ”kaikki tunteet ovat hallittava”
  • Epäonnistuminen – ”olen epäonnistuja”
  • Hykääminen – ”minut hylätään kuitenkin”
  • Hyväksynnän haku – ”arvoni määräytyy toisten kautta”
  • Kaltoinkohtelu – ”kuka tahansa voi haavoittaa minua”
  • Riippuvuus – ”en pärjää yksin”
  • Riittämätön itsekontrolli – ”teen mitä haluan milloin haluan”
  • Tunnevaje – ”kukaan ei oikeasti välitä minusta”
  • Uhrautuminen – ”tehtäväni on palvella toisten tarpeita”.

 

Lapsuutta ei voi muuttaa, mutta sen vaikutusta tähän hetkeen voi muuttaa.

Tunnelukkojen tiedostaminen ja tunnistaminen ovat välttämättömät ensiaskeleet niiden avaamisessa. Ensin on tiedettävä, mitä tunnelukkoja sinulla on ja kuinka ne ohjaavat ja hallitsevat elämässäsi. Tämän jälkeen voit tietoisesti alkaa erilaisin keinoin, kuten kirjoittamalla, tietoisen läsnäolo-harjoitusten avulla, terapiatyöskentelyn, sisäisen vuoropuhelun ja sisäisen lapsen huomioimisen keinoin vahvistaa omaa vastuullista aikuisuutta. On tärkeää tiedostaa mitä oman sisäisen lapsen tarvitsisi esim. kuulla kaikista eniten? Millaisten sanojen avulla hän voisi kasvaa tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi? Mitä hänen olisi tärkeää tietää ja ymmärtää siitä huolimatta, mitä hänelle tai hänen ympärillään tapahtuu tai tapahtui?Tulisiko hänen kuulla, että hän on tärkeä, rakastettu ja merkityksellinen? Että hän on riittävä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin hän juuri nyt on? Ja että hänen herkkyydessään tai ainutlaatuisuudessaan ei ole mitään hävettävää, vaan se on arvokasta ja hienoa? Ja että, ei haittaa vaikka tekee virheitä tai epäonnistuu, kaikille käy niin?

Kokemuksellisten harjoitusten avulla pystyt työstämään tunnelukkoihin liittyviä tunteita ja ajatuksia, jotka auttavat sinua ymmärtämään oman kokemuksen kautta tunteitasi, ajatuksiasi ja toimintaasi.

Kun tunnelukkosi avautuvat, olet enemmän läsnä tässä hetkessä niin itsellesi kuin läheisillesikin. Tiedät mitä haluat, ja kykenet näkemään tulevaisuuden positiivisessa valossa. Annat itsellesi luvan tuntea, ahdistuksesi ja pelkosi helpottavat ja voit kokea olevasi todella elossa. Tarpeesi tyydyttyvät ja voit kokea aitoa elämäniloa. Osaat parantaa itse oman elämäsi laatua ja laajennat elämänkokemuksesi piiriä.

Vastuulliseen aikuisuuteen kuuluu ottaa vastuu omista tunteistaan. On myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta oleellista vapautua tunne-elämän lukoista ja niiden vaikutuksista.

Ole itsellesi se aikuinen, jota olisit itse kasvaessasi tarvinnut.

 

Lisää tunnelukoista voit lukea mm. Kimmo Takasen kirjoista; Tunne lukkosi, vapaudu tunteiden vallasta (2011) tai Murra tunnelukkosi, työstä tunteet, toimi toisin (2017).  

 

 

Elina LahtinenMitä ovat tunnelukot ja kuinka ne vaikuttavat elämään?
Lue lisää

Naisen vaiettu viha. Kuinka kääntää viha positiiviseksi voimaksi?

 

Tunnetko vihaa, ärtymystä, kiukkua, katkeruutta, kateutta tai raivoa? Entä mustasukkaisuutta, pettymystä, tyytymättömyyttä?

Miten sinä ilmaiset näitä tunteitasi? Paiskotko suutuspäissäsi tavaroita, huudatko, oletko väkivaltainen vai nieletkö kiukkusi, esitätkö välinpitämätöntä, oletko teennäisen pirteä tai pidätkö mykkäkoulua? Tiesitkö, että kaikki tämä toiminta on vahingollista niin sinulle itsellesi kuin läheisillesikin. Esimerkiksi huutaminen lapselle, johtaa tilanteeseen, jossa lapsi ei voi muuta kuin reagoida tunteellaan. Viha tiputtaa ihmisen pois ajattelukyvystään ainoastaan sinne, missä puolustaudutaan. Myös masennuksessa on kyse useimmiten jollain tavalla kyse vihaamattomasta vihasta tai suremattomasta surusta.

Ei hätää, vihan vallasta voi kuitenkin vapautua ja kääntää sen myönteiseksi aggressioksi.

 

Vihan tehtävä on valjastaa oma sisäinen voima.

Ihmisen kaikilla perustunteilla on jokin tehtävä. Vihan ja aggression tehtävä liittyy oman sisäisen voiman käyttöön ottamiseen. Se vaikuttaa siihen, kuinka käyttää omaa voimaansa asioiden eteenpäin viemiseen. Sillä on suora yhteys luovuuteen, rajojen asettamiseen ja itsen suojaamiseen. Se on kykyä sanoa Ei. Sitä tarvitaan, jotta uskaltaa sanoa ääneen omat mielipiteensä, tunteensa ja tarpeensa.

Aggression voima on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille. Monella naisella tämän voiman säätely on vaikeaa tai se on kanavoitu vahingollisesti, kuten puhumalla pahaa toisesta selän takana tai mykkäkouluna. Oman historian läpikäyminen on avainasemassa siinä, kuinka myönteinen aggressio toimii. Mitä enemmän repussa on keskeneräisiä asioita, alas painettuja vihan tunteita, sitä pienempi on oma voima ja kyky käyttää sitä.

 

Miten pysäyttää epäterve ja tuhoava aggressio?
  • Yksi keskeisimmistä tunnetaidoista on oppia tunnistamaan, mitä vihaisuuden tai ärtymyksen alla on itsessä. Mitä sinä tunnet? Mistä tunteesi kertoo?
  • Pystytkö ilmaisemaan omat tarpeesi? Mitä sinä tarvitset juuri tänään? Joskus omien tarpeiden sanoittaminen voi olla hankalaa, etenkin jos nämä tarpeet ovat ohitettu lapsuudessa.
  • Pelosta ja jännityksestä huolimatta on älä nieleskele ja patoa tunteitasi.
  • Hyväksy, ettei kaikki mene välttämättä sinun käsikirjoituksen mukaan. On luonnollista, että ihmissuhteissa liittyviin konflikteissa saatat puolustautua. Selvitä omat puolustautumiskeinosi, ja pysäytä itsesi lempeydellä huomatessasi toimivasi näin. Tarvitseeko sinun nyt oikeasti puolustautua? Voitko harjoitella lempeän jämäkkää itseilmaisua.
  • Kenelle olet oikeasti vihainen? Mikä on vihasi oikea osoite?
  • Aikuisena on oleellista osata tunnistaa merkkejä, jolloin meinaa ”tipahtaa” vihan valtaan. Näitä ovat mm. liian stressaava elämätilanne tai epäoikeudenmukainen kokemus. Keho alkaa reagoida mm. hengityksen kiihtymisellä tai kasvojen kuumotuksella. Kun alat kiehua – ota aikalisä. Hengitä. Tarkastele kehosi reaktioita. Mitä tunnet? Mitä kehossasi tapahtuu?
  • Löydä oma tapasi keskeyttää vahingollinen toiminta.
  • Sanoita miksi hermostuit.
  • Pyydä anteeksi. Anna anteeksi. Myös itsellesi.

 

Omaa vihaa voi ymmärtää selkeämmin, kun huomaa, että sille on paljon syviä ja inhimillisiä taustoja, kuten yksinäisyyttä, väsymystä, pettymystä, loukkaantumista tai vaikka turvattomuutta. On ymmärrettävää, että ihminen lopulta reagoi, kun joutuu kantamaan tai kokemaan liian suurta tunnekuormaa. Vapautuakseen tästä kuormasta on osattava olla armollinen itselle ja osattava antaa anteeksi niille, joiden mielen on suutuksissaan pahoittanut, mutta myös itselle.

 

Lähde: Pruuki, Heli & Ketola-Huttunen, Terhi. 2018. Vihainen nainen. Hyvä paha aggressio. Kirjapaja.

 

Elina LahtinenNaisen vaiettu viha. Kuinka kääntää viha positiiviseksi voimaksi?
Lue lisää

”Hyväksy tunteesi” – helppoa sanoa, mutta usein vaikeaa käytännössä. Miten oppia ymmärtämään tunteita?

Tunteita pidetään nykyään melko itsestään selvyytenä. Parisuhteissa puhutaan tunteista ja tuntemuksista, lapsille opetetaan tunnesäätelyn taitoja ja monilla työpaikoillakin on alettu kiinnittää huomioita tunneilmapiiriin. Tunteilla on suuri merkitys jokaisen elämään. Tunnetietoisuus vahvistaa itsetuntemusta ja lisää oman elämän hallinantunnetta.

 

Aikuisena pitäisi siis osata puhua tunteista, vaikka harva on saanut oppia tällaiseen puhetaitoon. Lähinnä oppia on saanut tunnereagointiin, eli ihminen on nähnyt ja kuullut, miten ihmiset riitelevät keskenään. Usein nämä tunnereagointitavat ovat sisäistyneet meille malleiksi, kuinka eri tilanteissa tulisi kokea ja käyttäytyä.

 

Tunteet saattavatkin sitten päästä jylläämään vapaasti läheisissä ihmissuhteissa tai sitten niitä piilotellaan. Liian paljon nieltyä pettymystä tai puhumatonta pahaa oloa, voi purkautua myöhemmin voimakkaana syyttelynä tai vihana toisia kohtaan. Erimielisyydet huudetaan, vihoitellaan mykkäkouluna tai oma keho alkaa kipeytyä koettaen kertoa tukahdutettujen tunteiden vapautumisen tarpeesta. Tunteilla siis reagoidaan, mutta muuttuuko mikään tämän myötä.

 

Tunteiden kanssa toimimista tulee osata kehittää, eikä jäädä jumiin negatiiviin tunnekuvioihin. Jokainen varmasti tunnistaa tunteiden tärkeyden yleisellä tasolla. Lauseet: ”Kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä” ”Ole rehellinen tunteillesi” ”kuuntele tunteita” – ovat osuvia ja hyviä, mutta tunnekokemusten pohjalta tulisi myös osata toimia. Miten tämä onnistuu?

 

Tunne on aina henkilökohtainen elämys siitä mitä juuri nyt tapahtuu.

Tunteita ei oikeastaan tarvitse muuttaa tai kovin paljon puuttua. Ne syntyvät reaktioina ja tulkintana johonkin tapahtumaan, ja häviävät jonkin ajan kuluttua. Ne herättävät meidät huomaamaan mitä tapahtuu ja kertovat tarpeistamme, esimerkiksi suru ilmoittaa menetyksestä ja pelko kertoo, ettei turvallisuudentarpeemme tyydyty.

 

  • Kaikki tunnekokemukset ovat aina totta. Jos siis koet, että sinua ahdistaa, niin silloin sinua ahdistaa. Mikään voima maailmassa ei saa sinua poistumaan tästä tunnetilasta silmiä räpäyttämällä. Tässä kohtaa tarvitset vain hyväksyntää ja lempeyttä itseäsi ja tunteitasi kohtaan. Tunteen hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että automaattisesti pitäisit tunteesta.

 

Emootioksi kutsutaan alkuperäistä tunnereaktiota ja siihen liittyviä tulkintoja.

Nämä tulkinnat tulevat yleensä menneisyydestä, ja niihin sekoittuu nopeasti kasa ajatuksia, uskomuksia ja tulkintoja siitä, mitä ehkä kohta tapahtuu. Näitä ihminen pyörittelee mielessään usein vielä tapahtuman jälkeenkin. Nämä kuluttavat voimia ja toimintakykyä.

 

  • Emootioita on hyvä tarvittaessa kyseenalaistaa tai säätää. Itseltään on hyvä kysyä, onko kyseessä tunne vai onko mahdollisesti sekoittunut omien menneisyyden uskomusten tai ajatusten suohon. Esimerkiksi huolestuminen on täysin luonnollista ja hyväksyttävää, mutta nopeasti tähän voi sekoittua ajatuksia ja opittuja malleja, jotka luovat erilaisia tulkintoja siitä mitä kaikkea mahdollista ja jopa vaarallista saattaa tulla seuraamaan. Tämä voi rajoittaa elämää, aiheuttaa turhaa stressiä ja levitä nopeasti myös lähipiiriin. Omia uskomuksiaan on hyvä tarkastella ja päivittää aina aika-ajoin.

 

Tunteista kumpuava käyttäytyminen on sanallista ja kehollista ilmaisua.

Tämä ilmenee sanoina, termeinä, eleinä, ilmeinä ja fyysisen kehon käyttämisenä. Vaikka tunteita, niin vihaa, pettymystä kuin iloa ja onnellisuutta saa ja on hyvä tuntea vapaasti, niin näihin liittyvää käyttäytymistä voi olla joskus tarpeen kontrolloida ja ohjata. Tämä on toimintaa joka saa ihmiset huutamaan, kiroilemaan, käyttämään vanhoja fraaseja, elehtimään ikävällä tavalla tai jopa paiskomaan tavaroita. Tässä kohtaa on hyvä ottaa aikalisä, on se sitten vesilasin juominen, syvään hengittäminen tai kävely metsässä. Kun ottaa askeleen taaksepäin, voi nähdä paremmin mitä itsessä tapahtuu.

 

  • Voimakkaat tunteet herättävät yleensä voimakkaan toiminnan tarpeen, mutta jokainen voi päättä toimiiko tuon yllykkeen pohjalta vai päättääkö toimia jollain muulla tavalla.

 

Tunne, emootio ja toiminta ilmenevät yleensä yhtenä kokonaisuutena, eikä ole aina helppoa erotella mikä mitäkin on ja toimia selkeästi. Kun nämä ymmärtää, on kuitenkin helpompaa suhtautua omiin ja toisen tunnekokemuksiin.

 

Tunteet ovat kehon tapa viestiä omista tarpeista. Tietoisuus omista tarpeista, tunteista ja näiden pohjalta syntyvästä toiminnasta ovat oleellisia taitoja elämän hallinnan kannalta. Tunteet tulee hyväksyä ja niitä kuunnella, mutta omat sisäiset vanhat uskomukset ja ajatukset on syytä arvioida ja pohtia niiden paikkansapitävyyttä tässä hetkessä.

 

Elina Lahtinen”Hyväksy tunteesi” – helppoa sanoa, mutta usein vaikeaa käytännössä. Miten oppia ymmärtämään tunteita?
Lue lisää

Hyvinvointi on arjen valintoja – 5 vinkkiä, joilla lisäät hyvinvointiasi arjessa

 

Kokonaisvaltainen hyvinvointi osaksi jokaista päivää.

Ilmassa on syksyn raikkautta. Vaikka luonto on siirtymässä lepotilaan, on syksy jollain tapaa uudistumisen aikaa. Kesän jälkeen, kun arki on saatu rullaamaan, on aika miettiä omaa elämää. Miten  jaksan tai viihdyn työssäni, millaisista harrastuksista ammennan voimaa, millaisia suunnitelmia minulla on tulevaisuuteen liittyen? Toisaalta syksy sateineen ja lisääntyvänä pimeytenä voi myös näyttäytyä pitkänä aikana ennen kevättä. Mieli voi olla alakuloinen ja voimat vähissä.

Uupuneena helppoa nähdä ongelmat ja viat itsensä ulkopuolella. On helppoa syyttää puolisoa, pomoa, yhteiskuntaa, menneisyyttä, kiirettä tai huonoa säätä omasta ikävästä ja vetämättömästä olosta. Lomalla kaikki on voinut olla toisin, mutta nyt arjessa mielenrauha ja levollisuus voivat olla tipotiessään. Tunteet heittelevät laidasta laitaan ja uuvuttavat. Suutut ruoan palaessa pohjaan, saatuasi pysäköintisakot tai kumppani myöhästyttyä tärkeästä tapaamisesta, eivätkä lapsesikaan noudata ohjeitasi. Mikä meni pieleen? Miksi mielenrauha oli mahdollista säilyttää vain hetken ajan? Miksi arjesta on hankala ammentaa voimaa?

Arki on meidän jokaisen elämä. Arki – sellaisena kuin se jokaisella on – on paras areena harjoitella omaksi parhaaksi versioksi kasvamista. Arki tuo joka päivä mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä, muuttua ja oivaltaa. Olla läsnä. Syödä omaa kehoaan kuunnellen. Liikkua. Harrastaa. Valita toisin. Oppia myötätuntoa. Hyväksyä itsensä ja läheiset. On hyvä ottaa osaa erilaisille kursseille – kyllä, olen hyvinvointikurssien kannattaja. On hyvä löytää keinoja, joilla tukea omaa hyvinvointia. Mutta yhtä tärkeää on ottaa muutokset ja hyvät jutut osaksi omaa arkea etenkin syksyn pimeydessä. Parasta mitä voit tehdä kurssien ja oppien annilla on ryhtyä luomaan niitä arkeen askel kerrallaan.

Miten tämä onnistuu?

 

1. ASETA YKSI TAVOITE

Usein muutosta kaivatessa, saattaa arjessa olla monta osa-aluetta, jotka tuntuvat olevan retuperällä. On se ruokavalio, liikunta, ajankäyttö, vapaa-ajan vähyys, kiire, terveys, mielen kaaos, ihmissuhteet tai vaikka kodin epäjärjestys, keskity vain yhteen asiaan kerrallaan. Aseta kuukaudelle oma tavoite ja pysy tässä. Harjoittele. Erehdy. Armahda itseäsi. Ole lempeä. Toista ja toista. Tee uudesta tavasta tapa. Aseta uusi tavoite, vasta kun edellinen on hanskassa ja voit onnitella itseäsi. Ajatusmaailma muuttuu yksi ajatus kerrallaan. Tunne-elämä eheytyy tunne kerrallaan. Liikunnan ja ruokavalionkin muutokset lähtevät halusta valita joka päivä uudella tavalla.

Jos olet löytänyt yhden hyvän jutun tai oivaltanut jotain aiemmin itsesi tai koko perheesi hyvinvoinnista, ota se käyttöön. Älä unohda hyviä juttuja, joita olet saanut! Kirjoita nämä, vaikka kalenterisi väliin tai jääkaapin oveen, jotta tiukan paikan voit katsoa helposti, mitä keinoja sinulla on käytössä.

2. TUNNE TUNTEESI

Tunteet vetävät monia monesti kuin pässi narussa. Sinne minne ne milloinkin haluavat. Ne nostavat menneisyyden haavat esille ja luovat uhkakuvia tulevaisuudesta. Tunne tunteesi. Uskalla kohdata tunteesi sellaisena kuin se on, nähdä mitä se haluaa sinulle kertoa ja antaa sen sitten mennä menojaan. Jos koet tämän hankalaksi hakeudu ammattiavun piiriin. Tämä on usein helpompaa, kun rinnalla on ihminen joku kuulee ja kohtaa sinut ja tunteesi aidosti. Harjoittele myös ottamaan tilaa tunteen ja toiminnan väliin. Hengitys on hyvä ankkuri pysäyttää itsensä tähän hetkeen ja käsillä olevan tunteen äärelle. Myös veden juominen auttaa. Eli ennen kuin reagoit tunteeseen juo vettä ja hengitä pitkiä syviä hengityksiä. Näin pystyt paremmin kehoyhteydessäsi, eikä tunne vie sinua kokonaan. Huomaa, että saatat tarvita toistoja, joskus jopa kyllästymiseen asti, ennen kuin tunteesi alkavat virrata lävitsesi niin, ettei sinun tarvitse tarrautua jokaiseen.

Selkeys, vapaus, helpotus – kaikki nämä virtaavat sinuun ollessasi rauhallinen

3. OTA OMAA AIKAA

Vaikka sinulla ei olisi aikaa paljon, opettele varaamaan viisi minuuttia silloin, tunti tällöin. Ilman omaa rauhaasi, yhteyttä itseesi, et jaksa kauaa kannatella muitakaan. Hiljaisuus auttaa sinua löytämään arjen sekamelskassa takaisin itseesi. Juo kuppi teetä, niin että keskityt käsillä olevaan hetkeen, se on sinun hetkesi. Katso luontoa. Istu alas. Ole läsnä itsellesi ihan pienenkin hetken verran. Kysy mitä sinulle kuuluu? Mitä sitä tarvitset juuri nyt? Onko jotain mitä voisit tehdä itsesi hyväksi?

 

4. PYRI OLEMAAN MUUTTAMATTA ITSEÄSI – OLE TÄSSÄ HETKESSÄ

On luonnollista odottaa tuloksia, kun alkaa tehdä jotain. Olipa kyse siivoamisesta, työstä, tai vaikka miellyttävästä tunteesta. Moni koettaa tehdä tai vaikka meditoida tullakseen tai saavuttaakseen jotakin. Mitäpä jos meditoisit tiskatessasi, laittaessasi pyykkiä, ja koettaisit olla muuttamatta itseäsi jotenkin paremmaksi. Mitäpä jos sinun tehtävälistallasi olevat asiat eivät olekaan kaikki sellaisia, joita sinun on pakko tehdä saavuttaaksesi jotakin. Ehkä sinun ei tarvitsekaan edetä minnekään. Ainoastaan oivaltaa missä jo olet, hyväksyä se mikä on. Kyetessäsi hyväksymään sen mitä on ymmärrys ja myötätunto syvenevät ja epätoivo tai ahdistus vähenevät.

Sinun ei tarvitse pestä kaikkia pyykkejä ja saada kotiasi tai kaikkia työasioitasi ensin järjestykseen, jotta voit olla tässä hetkessä omassa itsessäsi.

 

5. KYSEENALAISTA AJATUKSESI

Moni kamppailee sisäisen rupattelun ja puheensorinan parissa. ”Et pysty” ”Et voi” ”En ehdi” ”Ei minusta kuitenkaan ole siihen” ”En jaksa edes yrittää” ”Ei ole minua varten”. Omat ajatukset voivat olla tuomitsevia niin omaa ulkonäköä, osaamista kohtaan. Ajatukset voivat pyöriä saman asian ympärillä päivästä toiseen. Ajatukset voivat kohdistu toisiin, työhön, mihin vain missä olisi jollakulla toisella on asiat paremmin, mitä itse on jättänyt tekemättä tai olisi pitänyt sanoa toisin tms. Useimmat stressaavat ajatukset ovat jo kertaalleen ajateltuja.

Mieltä on mahdoton tyhjentää ajatuksista, ne palaavat aina sitkeästi takaisin. Ajatukset eivät ehkä kuitenkaan ole ongelma, vaan se kuinka suhtaudut niihin. Kohtaatko ajatuksesi ymmärtävästi?

Kysy itsesltäsi ensi keralla kamppaillessasi tietyn ajatusvyyhdin kanssa onko se totta. Onko ajatus totta? Mitä jos et ajattelisi sitä? Millaista elämäsi olisi? Helpompaa? Yksinkertaisempaa? Ehkä.

 

Voit tehdä pieniä muutoksia mielessäsi ja valinnoissasi, jotka saavat vähitellen suuria muutoksia siinä miltä elämäsi tuntuu. Joka päivä, voit ohjata itseäsi lempeydellä kohti parempaa. Joka päivä sinulla on mahdollisuus valita itseäsi kunnioittaen. Joka päivä sinä muutut. Jokainen päivä ja jokainen toisto uuden asian parissa vie sinua eteenpäin. Joskus tuskastuttavan hitaasti, mutta luota – olet oikealla tiellä, juuri oikeassa paikassa juuri tällä hetkellä. Omassa arjessasi riippumatta haasteista joita kohtaat ja joita edessä on.

Elina

 

Elina LahtinenHyvinvointi on arjen valintoja – 5 vinkkiä, joilla lisäät hyvinvointiasi arjessa
Lue lisää

Tunteiden hallinnasta tunteiden säätelyyn – miten oppia tulemaan toimeen vaikealta tuntuvien tunteiden kanssa?

Tunteet ovat osa ihmisyyttämme. Ne ovat hyvinvointimme kannalta keskeisessä roolissa. Ihmisenä olo ja rikas elämä on ennen kaikkea tuntemista. Tunne-elämään kuuluvat myös vaikealta tuntuvat tunteet. Miten vapautua arkea hallitsevista tunnetaakoista? Miten oppia tulemaan toimeen vaikealta tuntuvien tunteiden kanssa? Kuinka oppia säätelemään tunteita, niin ettei räyhää läheisille, käyttäydy kuin hiekkalaatikkoikäinen tai jätä peloissaan tilaisuuksia käyttämättä?

Tunteita ei voi säilöä lasipurkkiin ja ottaa vain tarvittaessa tai silloin kun sopii. Voit koettaa näin tehdä, mutta jossain vaiheessa purkki täyttyy ja läikkyy yli. Tunteet vyöryvät voimalla kehoon ja mieleen. Kun näitä kokemuksia kertyy, tulee tunne, että tunteet ovat pelottavia mörköjä, jotka on parempi pitää piilossa ja poissa elämästä. Etenkin, jos jo lapsena on joutunut nämä tunteet tukahduttamaan.

Tunteita ei pysty koskaan kesyttämään järkisyin, vaikka kuinka yrittäisi. Tunnetaso on sellainen, mihin järki ei yllä, missä loogisuus tai selittäminen eivät päde. Taso, jossa mitkään analyyttiset kaavat eivät auta. Taso, jolla mitkään mielen hallintakeinot eivät toimi. Elämä synnyttää meissä aina tunteita.

Emme voi aina valita tunteitamme. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka niihin reagoimme.

Monesti meillä ihmisillä on taipumus jäädä vellomaan negatiivisuuteen tai saada polttoainetta omille murheille toisten vaikeuksista. Huonot uutiset kaappaavat helposti ja nopeasti suuren tilan tietoisuudesta. Negatiivisuudella onkin taipumus levitä melko helposti ja vielä lannoittua ympäristössään. Saatat räyhätä kotona rakkaalle puolisolle, jos olet pidätellyt kiukkua koko päivän työpaikalla. Puoliso ei välttämättä ymmärrä mistä kiukku tulee, vaan saattaa lähteä riitaan mukaan. Kun voimakkaat negatiiviset tunneaallot päästetään vapaaksi, ne aiheuttavat vahinkoa ympärillemme. Ne loukkaavat läheisiä, satuttavat rakkaimpia, aiheuttavat työtovereissa hämmennystä ja useimmiten myös vastustusta.

Miten lakata purkamasta kiukkuaan tai vihaansa ympäristöön? Miten olla heijastamatta pelkoaan toisiin?

Miten voi tulla toimeen vaikeiden tunteiden kanssa?

 

Ensimmäinen askel tunteiden kanssa ystävystyessä on kuunnella, mitä tunteesi sinusta itsestäsi kertovat.

  • Miksi olet vihainen? Mitä pelkäät? Mikä saa kyyneleesi virtaamaani? Mitä ympärilläsi todella tapahtuu vai oletatko jotain tapahtuvan? Mitä tunne haluaa sinulle kertoa? On tärkeää osata pysäyttää itsensä tunnustelemaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan.
  • Olennaista on uskaltaa katsoa ikäviä ja kärsimystäkin tuottavia asioita ja tunteita suoraan ja rehellisesti. Totuus kirpaisee usein vain hetken, mutta valehtelu tuottaa ja lisää kärsimystä pitkän aikaa. Kipeiden asioiden ja tunteiden totuudellinen kohtaaminen on lähtökohta armollisuudelle, lempeydelle, myötätunnolle ja muutokselle.
  • Kun olet selvittänyt mitä tunteesi sinulle kertovat, mitä viestiä ne tuovat ja mistä asti, voit lempeydellä ja armollisuudella kohdata ne. Tämän jälkeen voit miettiä, mitä asialle voit tehdä, vai voiko mitään – onko parempi lähteä kuntosalille tai rauhalliselle metsälenkille rauhoittumaan, jottet pura kiukkuasi eteenpäin.

 

Tunnetietoisuudeksi kutsutaan sitä, että huomioi ja tunnistaa oman tunteensa.

  • Kun tiedostaa esimerkiksi oman kateutensa, voi huomata, että ”minä en ole kateus”, vaan minussa on kateutta. Jokainen on vastuussa itse tuosta kateudestaan. On valintakysymys antaako sen vaikuttaa omaan toimintaan vai ei. Omaa kateuden tunnetta voi tutkia, sen sijaan, että vihoittelee naapurille, jonka kukat näyttävät kukkivan paremmin.

 

Kun on tietoinen omista tunteistaan, voi niistä ottaa vastuun.

  • Niin kauan, kun syyttää omasta kurjuudestaan puolisoa, työtovereita, yhteiskuntaa, puoluetta, menneisyyttä, ihan mitä tahansa ulkopuolista tahoa tai asiaa, ei voi ottaa vastuuta. Tällöin on uhri. Oman menneisyytensä uhri, tunteidensa uhri tai olosuhteiden uhri. Tällöin tunteet saavat ylivallan ja katkeruus saa sättimään läheisiään ja ruokkimaan negatiivisuutta ympärille tai häpeä saa ihmisen muuttumaan näkymättömäksi.
  • Tietoisuus omista tunteista antaa tunteille rajat, joiden sisällä ne voivat toimia ja olla. Näiden rajojen sisällä voi itse valita miten ja millä volyymilla niihin reagoi. Tämä antaa myös turvaa, sillä vaikeassa tunteessa olemalla ja hyväksymällä sen osaksi itseä, voi kohdata, että tältä minusta nyt tuntuu, eikä minun tarvitse tätä paeta. Tunne saa tuntua, olla esillä, ja tätä kautta syntyy eheytymistä. Eheytyminen puolestaan lisää vapautta mielen ja tunteiden kahleista.

 

Tunteidensäätelystä puhutaan silloin, kun ihminen oppii vaikuttamaan siihen, miten ja kuinka pitkään sekä kuinka voimakkaasti hän milloinkin mitäkin tunnetta tuntee.

  • Jokainen voi oppia voimistamaan myönteisiä tunteitaan ja rauhoittamaan vaikealta tuntuvia tunteita. Tunteiden säätelykyvyllä on suuri merkitys hyvinvoinnin ja tasapainon kannalta. Se vaikuttaa kokemuksiin sekä ajatuksiin ja tätä kautta koko mielen ja kehon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. On siis olennaisen tärkeää osata säädellä omia tunteitaan.
  • Tunteiden säätelytaidot ovat niitä taitoja, jotka olemme oppineet tai olleet oppimatta läheisimmissä suhteissamme lapsuudessa, lähinnä suhteessa omiin vanhempiimme. Usein vanhemmille käy niin, että lapsi kaivaa aivan yllättäen ilman varoitusta jonkin mielipahaa aiheuttavan asian esille, joka herättää oman kipeän haavan – tuon saman tunteen esiin, joka lapsellakin on. Jos vanhempi ei ole valmis kohtaamaan tätä, on helpompaa ohittaa tunne jollain tapaa. Näin lapsi jää vääjäämättä yksin tunteensa kanssa. Lähes jokainen meistä on saanut lapsuudessamme jonkinasteisen henkisen haavan tai tunnetaakan kantaaksemme. Aikuisena tätä tunteiden säätelytaitoa voi harjoitella. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Vaikka olisimme saaneet perinnöksi kantaaksemme raskaan tunnetaakan, voi sen myös parantaa.

 

Tunteidensäätelyyn toimivin keino on niiden jakaminen.

  • Kun tunteet sanoittaa toiselle ihmiselle, ne saavat muodon, ne tulevat tosiksi. Sanoittamalla tunteet, ne eivät ole enää koko totuus sinusta. Sinä et ole tunteesi, ne ovat vain osa sinua.
  • Jakaessasi tunteesi ne tasaantuvat ja niitä on helpompi työstää. Voit saada toisilta hyväksyntää, tukea, lohtua ja turvaa, jotka ovat tunteiden käsittelyn perustaa.
  • Niin aikuisen kuin lapsenkin kuormittuneen tai kuohuvan mielen tyynnyttää parhaiten läheisyys ja yhteys. Yhteys toiseen ihmiseen luo ja vahvistaa turvan tunnetta, johon kovin usein on lapsuudessa jäänyt aukkoja ja joita mitä erilaisimmin keinoin koetetaan paikata. Turvaa kokiessa tunteet ovat helpompia kohdata. Suhteessa toisten kanssa voimme oppia myös näkemään itsemme paremmin. Saamme peilauspintaa tunteillemme ja ajatuksillemme. Tämän kautta on helpompaa nähdä itsensä kokonaisena ihmisenä moninaisina puolineen ja tunteineen.
  • Hetkessä, jolloin ei ole luotettavaa kuuntelijaa lähellä voi tunteita käsitellä kirjoittamalla. Paperille voi vuodattaa kaiken sisäisen surun, vihan ja häpeän sensuroimatta ja kaunistelematta. Kaikki luova toiminta, maalaaminen ja tanssi ovat myös keinoja purkaa sisäistä tunnelastia.

Kun pystyy ymmärtämään itseään, kuuntelemaan omaa sisäistä maailmaansa ja tunteitaan, kykenee myös helpommin asettumaan muiden kanssa aitoon vuorovaikutukseen. Kykenee hyväksymään toiset kontrolloimatta heitä ja myös vastaanottamaan heidän tunteitaan. Tämä kuitenkin lähtee siitä, että on ensin oppinut itse jakamaan omat tunteensa.

 

Joskus tunteet yllättävät niin nopeasti, ettei niiden äärelle ehdi pysähtyä ennen kuin ne ovat jo ottaneet ylivallan. Etenkin väsyneenä, nälkäisenä, stressaantuneena, sairaina tai jos elämässä on menossa kuormittava vaihe, tunteet voimistuvat helposti äärirajoilleen. Tällöin on parempi antaa itselleen vastapainoa.

  • Jos olet väsynyt – lepää.
  • Jos olet stressaantunut, pohdi miten voisit rentoutua.
  • Jos kuormittava elämänvaihe on jatkunut jo pitkään, lisää pieniä hyviä hetkiä päivääsi ja ole armollinen itsellesi.
  • Jos kiukuspäissäsi olet suuttunut rakkaimmillesi, pyydä anteeksi ja anna anteeksi myös itsellesi.
  • Kun lisää lempeyttä elämääsi ja itseesi, annat tilaa myös tunteillesi. Tunteiden säätelyn keinoin voimistut. Pääset oman elämäsi ruoriin, eikä tunteet heittele sinua aaltojen harjalla, miten sattuu. Sinusta tulee eheämpi.

 

Kunnioita tunteitasi. Ne ovat vain väliaikaisia. Mikään ei ole ikuista.

Kukaan ei pysty elämään ilman vaikeita tunteita. Kenenkään meistä ei ole mahdollista päästä tilaan, missä mikään ei koskaan horjuttaisi, säikäyttäisi tai laittaisi meitä pois tolaltaan. Tämä ei ole epänormaalia. Eikä tämä ole kenenkään vika tai syy. Tämä on vain osa elämää. Yhtä luonnollista kuin on tuntea iloa ja onnea, on myös tuntea surua, pelkoa, häpeää, vihaa, ahdistusta tai epätoivoa eri elämäntilanteissa. Tämän tiedostaminen ja hyväksyminen, vähentää tunteisiin liittyviä kohtuuttomia hallintapyrkimyksiä ja lisää niiden säätelyn mahdollisuutta. Kun ymmärtää, että kaikki tunteet ovat ohimeneviä, ettei yksikään tunne jää koskaan pysyväksi olotilaksi, on helpompaa hyväksyä niiden olemassaolo. On helpompaa antaa mennä niiden ohi, kun sen aika on. Voi sallia niiden virrata elämässäsi.

Tunteiden kohtaaminen on joskus raskasta. Kauan tukahdutettujen tunteiden kanssa joutuu tekemään sovintoa rauhassa, kiireettä. Kun pahin tunnemyrsky on kohdattu, joutuu usein antautumaan kärsivällisesti seuraavalle. Joskus tunteet hyppivät silmille. Joskus niitä joutuu houkutella esiin. Aina ne vaativat huomiomme ja hyväksyntämme. Tunteita ei tarvitse yrittää korjata tai muokata miksikään muuksi mitä ne ovat, riittää että kohtaat ne. Tässä auttaa yleensä kaikenlainen luova tekeminen – laulu, soitto, maalaaminen, kirjoittaminen, tanssi. Mitä syvemmälle sukellat, sen korkeammalle pääset. Mitä syvemmin tunnet, sen syvemmältä elämä koskettaa. Tunteiden kohtaaminen palkitaan aina.

 

Ohjenuoraksi tunteidensäätelyyn:

  • Hyväksy tunteesi. Anna niille tilaa elämässäsi.
  • Älä näe tunteitasi huonoina tai pahoina. Ne eivät ole vääriä. Ne ovat totta sinulle.
  • Puhu tunteesi auki, sille jonka uskot pystyvän sinua ymmärtämään. Jos sinulla ei ole tällaista henkilöä hakeudu ammattiavun pariin. Joskus se voi olla vaikeaa – älä silti luovuta.
  • Lopeta kontrolloiminen ja hallinta itsesi suhteen, antaudu, luovuta.
  • Anna tunteen tulla sellaisena kuin se tulee. Itke. Huuda. Raivoa. Kiroile. Älä estele sen tuloa. Älä kuitenkaan vahingoita toisia.
  • Löydä sinulle sopivia keinoja tunteidesi käsittelyyn. Maalaa, kirjoita, kuvita, tanssi.
  • Älä jää vellomaan tunteisiisi. Kohdattuasi, käsiteltyäsi ja hyväksyttyäsi ne, päästä irti lempeydellä ja rakkaudella.
  • Harjoita rakkaudellista suhtautumista itseesi – ole ystävällinen itsellesi.

Muista – tunne on vain tunne – se ei ole koko totuus sinusta!

 

 

Elina LahtinenTunteiden hallinnasta tunteiden säätelyyn – miten oppia tulemaan toimeen vaikealta tuntuvien tunteiden kanssa?
Lue lisää

Mitä vyöhyketerapia on – Entä tunnevyöhyketerapia ja mitä siinä tehdään?

10 yleisintä vaivaa mihin tunnevyöhyketerapia auttaa.

Mistä apua migreeniin, väsymykseen tai stressiin? Miten päästä eroon kroonisista kivuista tai kiusallisista ihottumista?  Miten helpottaa niska-hartiavaivoja? Mistä apua masennukseen tai epämääräiseen ahdistukseen? Entä lapsettomuuteen? Onko vauvojen itkuisuuteen, koliikkiin, vatsavaivoihin tai ummetukseen olemassa nopea ja lääkkeetön apu? Miten saan lapseni rauhoittumaan? Miten itse opin rentoutumaan ja rauhoittumaan itse? Näihin ja moniin muihin kehon epämääräisiin kipuihin voi vyöhyketerapia auttaa.

Vyöhyketerapia on ikivanha hoitomenetelmä, joka sopii kaikenikäisille. Se perustuu ajatukseen, että ihmisen keho heijastuu pienoiskoossa kehon eri alueilla. Jalkapohjissa, jalkaterissä kuten myös kämmenissä ja korvissa on kaikki kehon osiamme sekä sisäelimiä vastaavat heijastevyöhykkeet. Heijastealueiden hierominen aktivoi vastaavan alueen elimen toimintaa kehossa. Näin voidaan ylläpitää terveyttää ja myös poistaa tai lievittää erilaisia kehon häiriötiloja, kuten päänsärkyjä tai erilaisia kiputiloja. Vyöhyketerapia tukee ja vahvistaa kehon toimintoja ja auttaa tätä kautta kehoa parantamaan itse itsensä.

Mitä tunnevyöhyketerapia sitten on? Painellaanko siinä jotain pisteitä? Onko se hierontaa? Entä keskustellaanko siinä? Miten tämä hoitomuoto voi auttaa minua?

Tunnevyöhyketerapia eroaa perinteisestä vyöhyketerapiasta siinä, että tunnevyöhyketerapiassa ihminen nähdään kehon, mielen ja tunteiden kokonaisuutena.

Mikäli keho on jatkuvasti sairas ja kipeä, vaikuttaa tämä yleiseen mielialaan ja päinvastoin. Elämäntilanteen ollessa stressaava ja jos ihmisen elämässä on takana voimakkaita purkamattomia tunnekokemuksia tai traumaattisia tapahtumia vaikuttavat nämä enemmin tai myöhemmin kehoon. Kehosta heijastuu tunneperimä ja kaikki elämänkaaren vaiheet. Keho painaa mieleensä erilaiset tapahtumat jo hyvin varhain. Elämän tuomat haavat kaipaavatkin usein huomiota. Nämä voivat myöhemmin elämässä aiheuttaa joko tiedostaen tai tiedostamatta erilaisia häiriötä, kuten kiputiloja, selittämättömiä oireita sekä myös psyykkisiä vaikeuksia, kuten epämääräistä ahdistusta tai riippuvuuksia. Keho saattaa muistuttaa käsittelemättä jääneistä tunteista, kuten pelosta, vihasta, syyllisyydestä, surusta tai häpeästä. Nämä voivat heijastua negatiivisesti ihmissuhteisiin, läheisiin tai vaikka työpaikalle.

Tämän hetken vaikeuksille ja vaivoille saattaakin löytyä syy lapsuuden käsittelemättömistä tapahtumista ja kokemuksista ja näihin liittyvistä tukahdutetuista tunteista.

Tunnevyöhyketerapia voi auttaa sinua:

1.    Jos olet väsynyt ja stressaantunut
2.    Jos voimavarasi tuntuvat olevan vähissä
3.    Tunnet epämääräistä ahdistusta tai levottomuutta
4.    Jos sinulla on epämääräisiä oireita / kiputiloja, joille ei löydy fysiologista syytä
5.    Kärsit migreenistä tai toistuvista päänsäryistä
6.    Olet vaikeassa elämänvaiheessa
7.    Tunnet itsesi masentuneeksi tai olet kokenut burn outin
8.    Olet jännittynyt, tunnet pelkoa, vihaa tai muita tunteita, jotka häiritsevät arkeasi
9.    Tahdot tukea omaa hyvinvointiasi
10. Haluat tutustua itseesi syvemmin / löytää oman identiteetin

 

Mitä hoidossa tapahtuu?

Hoito alkaa ensimmäisellä kerralla aina keskustelemalla ja tutustumalla. Alkuhaastatteluun kuuluu perustietoja asiakkaan terveydentilasta ja tämän hetkisestä voinnista sekä apuna käytetään yleensä elämänkaariajattelua. Toisin sanoen asiakas saa kertoa omasta elämänkaarestaan tärkeiksi kokemiansa tapahtumia ja tilanteita. Jokainen on aina itse oman elämänsä ja kehonsa paras asiantuntija. Terapeutti ei ratkaise asiakkaan ongelmia, vaan antaa tilaa tuntea. Hoito mahdollistaa ajan asiakkaan omille oivalluksille, jotka ovat avain hyvinvointiin ja omaan itsetuntemukseen. Keskustelu jatkuu yleensä vielä kehonhoidon ajan. Toki joskus keho ja mieli kaipaavat hiljaisuutta, asioiden sisäistämistä ja lepoa, joka on täysin sallittua.

Miten kehoa hoidetaan?

Tunnevyöhyketerapia on kehon tukoksia avaavaa painelua ja hierontaa sormin ja joskus vyöhykepuikkoja apuna käyttäen. Asiakas lepää tällöin hoitopöydällä. Hoito on rentouttavaa ja se tehdään rauhallisesti. Hoidon voimakkuus valitaan yksilöllisesti asiakkaan toiveen mukaisesti. Tunnevyöhyketerapia ei kuitenkaan koskaan satu, vaikka jotkin käsiteltävät alueet voivat joskus aristaa ja keholla voi tuntua mm. pistelyä. Akuutteja vaivoja, kuten päänsärkyä, voidaan helpottaa hieromalla kyseisen alueen heijastetta esimerkiksi jalkaterästä, kämmenestä tai korvasta. Minä olen saanut koulutuksen koko kehon vyöhyketerapiaan, eli hoidan koko kehoa, myös selkää, jota monet kaipaavatkin.

Akuuttien vaivojen helpottaessa ja näiden kautta, voi purkaa kehon tunnemuistiin jääneet kipeät tai traumaattiset tapahtumat. Hoidon aikana tai tämän jälkeen nämä palautuvat usein muistoina, tuntemuksina tai ajatuksina askel askeleelta asiakkaan tietoisuuteen. Tämä mahdollistaa tuntea ja käsitellä näihin liittyvät tunteet. Hoidossa nämä voivat vapautua keholta muun muassa kyyneleinä, kehon vapinana, hikoiluna ja keskustellen. Kohtaamalla ja hyväksymällä kivun, pelon tai vaikka häpeän pystyy näkemään näiden vaikutuksen omaan elämään ja irtautumaan mahdollisista haitallisista tavoista, joita tukahdutettu tunne on saanut aikaan.

Tässä kohtaa yleensä asiakkaan keho alkaa parantua ja täyttyä elinvoimasta ja elämänlaatu paranevat.

Olen saanut olla mukana tukemassa monien ihmisten muutosprosessia ja parasta palautetta minulle onkin tyytyväinen asiakas, joka lähtee luotani rentoutuneena, mieli ja keho kevyempänä huolista ja murheista. Tai kun asiakas tulee uudelleen hoitoon ja kertoo kipujensa kadonneen kuin vaivihkaa, nukkuneensa ehkä paremmin ja tehneen oivalluksia omaan elämäänsä liittyen. On ilo ja kunnia saada olla mukana näissä paranemisprosesseissa.

Tätä tunnevyöhyketerapia on. Usein kuitenkin vasta omakohtainen kokemus kertoo parhaiten mitä keho – ja tai tunnevyöhyketerapia juuri omalla kohdalla on ja kuinka oma keho hoitoon reagoi.

Olet lämpimästi tervetullut hoitoon!

Ajan hoitoon voit varata soittamalla, laittamalla tekstiviestin tai vaikka yhteydenottolomakkeen kautta, johon pääset tästä.

Elina LahtinenMitä vyöhyketerapia on – Entä tunnevyöhyketerapia ja mitä siinä tehdään?
Lue lisää

Tyhjä syli – riipaiseva keskenmeno

”Olin ensimmäistä kertaa raskaana tai niin ainakin toivoin. Raskaana ihan täysillä. Päivään jolloin saisin tehdä raskaustestin, oli vielä aikaa. Olin kuitenkin täysin varma, että olen raskaana. Oloni oli hieman huono, oksetti, mahassa nipisteli, mikään ei oikein maistunut, olin ärtyisä ja jännittynyt.

Ajatus siitä, että kohta meillä on ihana oma pieni nyytti kainalossa ja sitten saan ajella vaunuilla pitkin teitä ylpeämpänä kuin koskaan aiemmin. Rakastin häntä jo nyt. Vihdoin sain tehdä raskaustestin, joka oli vain muodollisuus. Raskaana olin, kuten olin jo tiennytkin.

Ultrapäivä tuli. Mikään ei voinut pilata onneani. En tiennyt mitä ultrassa tapahtuisi, olihan tämä ensimmäinen laatuaan. Innolla menimme mieheni kanssa yhdessä katsomaan, miltä pieni nyyttimme näyttäisi.

Pimeys valtasi minut, kun kätilö kertoi, ettei kohdussa ole mitään. Ei elämää. Ei lasta. Ei meidän elämän tärkeintä asiaa. Pelkkä kuori, missä elämän olisi pitänyt alkaa ja yhdistää meidän kahden rakkaus lopullisesti. Ei mitään. En uskonut sitä. Entä, jos se löytyisi vielä jostain. Eihän minulle voi käydä näin. Minullahan oli kaikki oireet ja tuntemukset. Mitä tämä tarkoittaa? Mitä minä nyt teen? Tuntui, että huudan sisälläni niin lujaa, että sydän särkyy, mutta silti kukaan ei kuule minua. Kaikki oli niin asiallisia. Kukaan ei ottanut syliin ja sanonut, että minä ymmärrän, minä autan.

Häpeä oli valtava. Oli vaikea saada sanaa suusta, haukoin henkeäni ja itkin. Silti piti selvitä ja hoitaa asioita. Piti sanoa ääneen, että ei minusta tulekaan äitiä. Koin epäonnistuneeni. En ollut sellainen, kun naisen pitäisi olla.

Jouduin kulkemaan pitkän matkaa ennen kuin pääsin sairaalaan. Koko sen ajan kuljetin sisälläni iljettävää tyhjää roskaa, mikä ei kuulunut sinne. Halusin päästä siitä mahdollisimman nopeasti eroon. Kenelläkään muulla ei vain tuntunut olevan kiire. Minulla ei ollut väliä, sillä en ollut kiireellinen tapaus. Minussa ei ollut mitään syytä olla tärkeä. Tuntui, että olin kokonaan tuota roskaa, mutta muut eivät sitä nähneet.

Lopulta tuo roska alkoi tehdä oloni tukalaksi ja elimistöni alkoi hylkiä sitä. Sitä mikä oli minulle vielä hetki sitten maailman tärkein asia.  En saanut syödä koko päivänä, sillä minulle tehtäisi kaavinta leikkaussalissa ja vihdoin kaikki olisi taas hyvin. Olisin puhdas.

Leikkaussaliin meni kiireellisempiä tapauksia koko ajan ohitseni ja jouduin jäämään sairaalaan yötä vasten. Olin peloissani ja hämilläni, en tiennyt mitä tapahtuisi. Lopulta kuume vei kehossani voiton ja pelasti minut, koska nyt olin tarpeeksi tärkeä. Olin jo niin huonossa jamassa, että olin lopulta kiireellinen tapaus.

Seuraavana aamuna kaikki oli ohi, kuume tipotiessään ja minä terveempi kun koskaan. Niin ainakin ajattelin lääkärin ajattelevan. Hänen saatesanansahan olivat että, ”uutta vauvaa vaan yrittämään, tämä ei ole este millekään”. Minulta oli viety se kaikkein arvokkain. Halusin käpertyä vain yksin vuoteeseeni ja olla olematta. Miten kukaan voi tällaisen jälkeen sanoa minulle noin. Onko tästä pakko nousta, kun jalat ei kanna ja sydän huutaa. Halusin käpertyä yksinäisyyteeni ja olla hiljaa. Pois muiden katseilta.

Asia oli vain pyyhittävä ajatuksista, jotta selviydyn töihin ja elämä jatkuisi taas.

Kuvittelin ettei tätä voisi tapahtua enää koskaan uudelleen. Kuitenkin vielä neljännenkin keskenenon jälkeen häpeä, yksinäisyys ja epäonnistumisen tunteet olivat vahvasti läsnä, siitäkin huolimatta, että rinnallani oli mies, ja olin saanut synnyttää terveenkin lapsen.-Hanna

Keskenmeno kokemuksena on monella tapaa vaiettu tapahtuma.

Siitä puhuminen koetaan vaikeaksi ja moni keskenmenon kokenut tuntee myös tulleensa kohdelluksi tylysti tai epäempaattisesti. Vuoden 2002 finriski- tutkimuksessa keskenmenon ilmoitti kokeneensa 22,2 prosesttia 25-64 vuotiasta suomalaisnaisista, toisin sanoen keskenmenon kokee ainakin kerran elämänsä aikana siis joka viiden suomalaisnainen (Järvinen, 2007, Syntymätön, tietoa ja kokemuksia keskenmenosta).

Yksittäisen keskenmenon syy ei yleensä ole tiedossa, mutta tutkimuksien perusteella tiedetään, että ylipuolen keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuudesta. Muita syitä voivat olla esimerkiksi kohdun rakennepoikkeavuudet tai hormonaaliset syyt.

Oli syy mikä tahansa, on keskenmenon kokemus naiselle ja pariskunnalle raskas. Nainen voi kokea epäonnistuneen ”naisen tehtävässä”, eivätkä näin ollen vihan, häpeän tai raivon tunteet ole keskenmenon kokeneelle parille vieraita. Nämä tunteet tulisi kuitenkin kyetä purkamaan ja käsittelemään.

Tulevat raskaudet sujuvat ja onnistuvat paremmin, mikäli keskenmenoon liittyvät ajatukset ja tunteet ovat käsitelty.

Yksin tämä ei ole helppoa ja puolisonkin kanssa saattaa helposti ajautua kiertämään samaa kehää, pääsemättä eteenpäin. Mikäli sinä olet kokenut keskenmenon –  olet lämpimästi tervetullut mukaan keskenmenon kokeneiden-ryhmään. Tämä ryhmä on sitä varten, että sinä saat purkaa ja käsitellä kaikki keskenmenoon liittyvät tunteesi ja kokemuksesi. Ryhmä toimii pienryhmänä, luottamuksellisessa ilmapiirissä, jossa  sinä saat turvallisesti tuntea, keskustella ja kokea kaiken sen mitä vauvan menettäminen sinusta tuntuu. Saat ryhmän voimaannuttavan tuen, voimaannut ja opit erilaisia rentoutuskeinoja, vahvistat keho-mieli yhteyttäsi ja saat selkeyttä elämääsi erilaisten harjoitusten avulla. Tämä kaikki vie sinua eteenpäin omassa elämässäsi ja kokemuksissasi.

Lue lisää ryhmästä ja ilmoittaudu mukaan täältä. Ryhmä kokoontuu Jyväskylän ydinkeskustassa sijaitsevassa Nikolainkulmassa ja ensimmäisen kerran kokoonnumme 17.4.2018. Ilmoittautua ja lisätietoja voit kysellä suoraan minulta: elina@sinunvoima.fi.

Elina

Elina LahtinenTyhjä syli – riipaiseva keskenmeno
Lue lisää