Kaikilla meillä on tunnelukkoja. Tunnelukot ovat lapsuudessa ja nuoruudessa opittuja tapoja ja sisäistettyjä malleja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Ne saavat meidät uhrautumaan, alistumaan ja mukautumaan ihmissuhteissamme. Ne saavat meidät vaatimaan itseltämme kohtuuttomasti tai välttämään haasteisiin tarttumista epäonnistumisen pelossa. Niiden vuoksi saatamme kokea jatkuvaa syyllisyyttä virheistämme tai murehdimme menneitä. Ne voivat saada tuntemaan itsemme huonoiksi, epäonnistuneiksi tai itsekkäiksi. Myös syvät arvottomuuden ja häpeän tuntemukset omasta itsestä voivat olla tunnelukkojen aiheuttamia.
Pitkään jatkuessaan tunnelukkojen vaikutukset voivat aiheuttaa esimerkiksi masennusta, uupumusta tai ahdistuneisuutta. Tunnelukoista on kuitenkin mahdollista vapautua. Se ei vain tapahdu itsestään. Niistä ei voi koskaan vapautua taistelemalla tunteita vastaan tai niitä välttelemällä. Ainoastaan tietoinen tunteiden kohtaaminen voi vapauttaa.
Miten tunnelukko saa alkunsa?
Tunnelukot syntyvät sisäisenä reaktiona lapsuuden tilanteisiin, joissa lapsen emotionaaliset tarpeet eivät tyydyty. Lapsi itse ei voi vaikuttaa tunnelukkojen syntymiseen, sillä hän on loppujen lopuksi olosuhteiden armoilla ja riippuvainen niistä ihmisistä, jotka näiden syntyyn vaikuttavat. Tunnelukkojen taustalla on yleensä lapsuuden aikaisia traumaattisia, vahingollisia tai epämukavia kokemuksia. Mutta yhtä lailla ylisuojeleminen, ylenmääräinen hemmottelu tai rajojen puute aiheuttavat tunnelukkoja. Tunnelukot syntyvät selviytymiskeinoiksi hetkiin, joissa lapsena jää vaille rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä, ohjausta, turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta, ymmärrystä, hyväksyntää, vapautta tai arvostusta.
Maailma tunnelukkojen läpi katsottuna
Lapsuudessa tunnelukot ovat hyödyllisiä ja toimivat lapsen suojamekanismina ikäviä kokemuksia, asioita ja sanoja kohtaan. Aikuisuudessa tunnelukot ovat kuitenkin haitallisia. Ne saavat meidät toimimaan ja käyttäytymään kuin hiekkalaatikkoikäiset, lapsen kaltaisesti. Aikuisena tunnelukon aiheuttama toiminta on selviämistä, eivätkä tarpeet tyydyt, vaikka tätä syvimmiltään ihminen kaipaa. Esimerkiksi parisuhteessa toistamme samoja kaavoja, valitsemme tietynlaisia kumppaneita, jotka heijastavat omaa tunnelukkoa. Lapsena hylätyksi tullut valitsee usein aikuisena puolison, jonka seurassa tuntee olonsa hylätyksi. Mustasukkaisuutta, pelkoa ja hampaiden kiristelyä syntyy asioista, joille ei järjellä katsottuna löydy perusteita, mutta tunnetaso kertoo muuta. Tunnelukot saavat aikuisen ihmisen lapsenomaisesti välttelemään, antautumaan tai hyökkäämään eri tilanteissa.
Tunnelukot pohjautuvat sisäisiin uskomuksiin, joita meillä on itsestämme, toisista ihmisistä tai elämästä ylipäätänsä. Nämä uskomukset ovat useimmiten tiedostamattomia, vaikka ne heijastuvatkin joka hetki ajattelussa, tunteissa ja toiminnassa. Tunnelukot saavat ihmiset uskomaan negatiivisia asioita niin itsestä kuin toisista tai vaikka koko maailmasta.
Kimmo Takala on listannut näitä sisäisiä uskomuksia kirjassaan Tunne Lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta (2011) mm. näin:
- Alistuminen – ”minun on pakko alistua”
- Emotionaalinen estyneisyys – ”kaikki tunteet ovat hallittava”
- Epäonnistuminen – ”olen epäonnistuja”
- Hykääminen – ”minut hylätään kuitenkin”
- Hyväksynnän haku – ”arvoni määräytyy toisten kautta”
- Kaltoinkohtelu – ”kuka tahansa voi haavoittaa minua”
- Riippuvuus – ”en pärjää yksin”
- Riittämätön itsekontrolli – ”teen mitä haluan milloin haluan”
- Tunnevaje – ”kukaan ei oikeasti välitä minusta”
- Uhrautuminen – ”tehtäväni on palvella toisten tarpeita”.
Lapsuutta ei voi muuttaa, mutta sen vaikutusta tähän hetkeen voi muuttaa.
Tunnelukkojen tiedostaminen ja tunnistaminen ovat välttämättömät ensiaskeleet niiden avaamisessa. Ensin on tiedettävä, mitä tunnelukkoja sinulla on ja kuinka ne ohjaavat ja hallitsevat elämässäsi. Tämän jälkeen voit tietoisesti alkaa erilaisin keinoin, kuten kirjoittamalla, tietoisen läsnäolo-harjoitusten avulla, terapiatyöskentelyn, sisäisen vuoropuhelun ja sisäisen lapsen huomioimisen keinoin vahvistaa omaa vastuullista aikuisuutta. On tärkeää tiedostaa mitä oman sisäisen lapsen tarvitsisi esim. kuulla kaikista eniten? Millaisten sanojen avulla hän voisi kasvaa tasapainoiseksi ja onnelliseksi aikuiseksi? Mitä hänen olisi tärkeää tietää ja ymmärtää siitä huolimatta, mitä hänelle tai hänen ympärillään tapahtuu tai tapahtui?Tulisiko hänen kuulla, että hän on tärkeä, rakastettu ja merkityksellinen? Että hän on riittävä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin hän juuri nyt on? Ja että hänen herkkyydessään tai ainutlaatuisuudessaan ei ole mitään hävettävää, vaan se on arvokasta ja hienoa? Ja että, ei haittaa vaikka tekee virheitä tai epäonnistuu, kaikille käy niin?
Kokemuksellisten harjoitusten avulla pystyt työstämään tunnelukkoihin liittyviä tunteita ja ajatuksia, jotka auttavat sinua ymmärtämään oman kokemuksen kautta tunteitasi, ajatuksiasi ja toimintaasi.
Kun tunnelukkosi avautuvat, olet enemmän läsnä tässä hetkessä niin itsellesi kuin läheisillesikin. Tiedät mitä haluat, ja kykenet näkemään tulevaisuuden positiivisessa valossa. Annat itsellesi luvan tuntea, ahdistuksesi ja pelkosi helpottavat ja voit kokea olevasi todella elossa. Tarpeesi tyydyttyvät ja voit kokea aitoa elämäniloa. Osaat parantaa itse oman elämäsi laatua ja laajennat elämänkokemuksesi piiriä.
Vastuulliseen aikuisuuteen kuuluu ottaa vastuu omista tunteistaan. On myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta oleellista vapautua tunne-elämän lukoista ja niiden vaikutuksista.
Ole itsellesi se aikuinen, jota olisit itse kasvaessasi tarvinnut.
Lisää tunnelukoista voit lukea mm. Kimmo Takasen kirjoista; Tunne lukkosi, vapaudu tunteiden vallasta (2011) tai Murra tunnelukkosi, työstä tunteet, toimi toisin (2017).
