All posts tagged: keskenmeno

Tyhjä syli – riipaiseva keskenmeno

”Olin ensimmäistä kertaa raskaana tai niin ainakin toivoin. Raskaana ihan täysillä. Päivään jolloin saisin tehdä raskaustestin, oli vielä aikaa. Olin kuitenkin täysin varma, että olen raskaana. Oloni oli hieman huono, oksetti, mahassa nipisteli, mikään ei oikein maistunut, olin ärtyisä ja jännittynyt.

Ajatus siitä, että kohta meillä on ihana oma pieni nyytti kainalossa ja sitten saan ajella vaunuilla pitkin teitä ylpeämpänä kuin koskaan aiemmin. Rakastin häntä jo nyt. Vihdoin sain tehdä raskaustestin, joka oli vain muodollisuus. Raskaana olin, kuten olin jo tiennytkin.

Ultrapäivä tuli. Mikään ei voinut pilata onneani. En tiennyt mitä ultrassa tapahtuisi, olihan tämä ensimmäinen laatuaan. Innolla menimme mieheni kanssa yhdessä katsomaan, miltä pieni nyyttimme näyttäisi.

Pimeys valtasi minut, kun kätilö kertoi, ettei kohdussa ole mitään. Ei elämää. Ei lasta. Ei meidän elämän tärkeintä asiaa. Pelkkä kuori, missä elämän olisi pitänyt alkaa ja yhdistää meidän kahden rakkaus lopullisesti. Ei mitään. En uskonut sitä. Entä, jos se löytyisi vielä jostain. Eihän minulle voi käydä näin. Minullahan oli kaikki oireet ja tuntemukset. Mitä tämä tarkoittaa? Mitä minä nyt teen? Tuntui, että huudan sisälläni niin lujaa, että sydän särkyy, mutta silti kukaan ei kuule minua. Kaikki oli niin asiallisia. Kukaan ei ottanut syliin ja sanonut, että minä ymmärrän, minä autan.

Häpeä oli valtava. Oli vaikea saada sanaa suusta, haukoin henkeäni ja itkin. Silti piti selvitä ja hoitaa asioita. Piti sanoa ääneen, että ei minusta tulekaan äitiä. Koin epäonnistuneeni. En ollut sellainen, kun naisen pitäisi olla.

Jouduin kulkemaan pitkän matkaa ennen kuin pääsin sairaalaan. Koko sen ajan kuljetin sisälläni iljettävää tyhjää roskaa, mikä ei kuulunut sinne. Halusin päästä siitä mahdollisimman nopeasti eroon. Kenelläkään muulla ei vain tuntunut olevan kiire. Minulla ei ollut väliä, sillä en ollut kiireellinen tapaus. Minussa ei ollut mitään syytä olla tärkeä. Tuntui, että olin kokonaan tuota roskaa, mutta muut eivät sitä nähneet.

Lopulta tuo roska alkoi tehdä oloni tukalaksi ja elimistöni alkoi hylkiä sitä. Sitä mikä oli minulle vielä hetki sitten maailman tärkein asia.  En saanut syödä koko päivänä, sillä minulle tehtäisi kaavinta leikkaussalissa ja vihdoin kaikki olisi taas hyvin. Olisin puhdas.

Leikkaussaliin meni kiireellisempiä tapauksia koko ajan ohitseni ja jouduin jäämään sairaalaan yötä vasten. Olin peloissani ja hämilläni, en tiennyt mitä tapahtuisi. Lopulta kuume vei kehossani voiton ja pelasti minut, koska nyt olin tarpeeksi tärkeä. Olin jo niin huonossa jamassa, että olin lopulta kiireellinen tapaus.

Seuraavana aamuna kaikki oli ohi, kuume tipotiessään ja minä terveempi kun koskaan. Niin ainakin ajattelin lääkärin ajattelevan. Hänen saatesanansahan olivat että, ”uutta vauvaa vaan yrittämään, tämä ei ole este millekään”. Minulta oli viety se kaikkein arvokkain. Halusin käpertyä vain yksin vuoteeseeni ja olla olematta. Miten kukaan voi tällaisen jälkeen sanoa minulle noin. Onko tästä pakko nousta, kun jalat ei kanna ja sydän huutaa. Halusin käpertyä yksinäisyyteeni ja olla hiljaa. Pois muiden katseilta.

Asia oli vain pyyhittävä ajatuksista, jotta selviydyn töihin ja elämä jatkuisi taas.

Kuvittelin ettei tätä voisi tapahtua enää koskaan uudelleen. Kuitenkin vielä neljännenkin keskenenon jälkeen häpeä, yksinäisyys ja epäonnistumisen tunteet olivat vahvasti läsnä, siitäkin huolimatta, että rinnallani oli mies, ja olin saanut synnyttää terveenkin lapsen.-Hanna

Keskenmeno kokemuksena on monella tapaa vaiettu tapahtuma.

Siitä puhuminen koetaan vaikeaksi ja moni keskenmenon kokenut tuntee myös tulleensa kohdelluksi tylysti tai epäempaattisesti. Vuoden 2002 finriski- tutkimuksessa keskenmenon ilmoitti kokeneensa 22,2 prosesttia 25-64 vuotiasta suomalaisnaisista, toisin sanoen keskenmenon kokee ainakin kerran elämänsä aikana siis joka viiden suomalaisnainen (Järvinen, 2007, Syntymätön, tietoa ja kokemuksia keskenmenosta).

Yksittäisen keskenmenon syy ei yleensä ole tiedossa, mutta tutkimuksien perusteella tiedetään, että ylipuolen keskenmenoista johtuu sikiön kromosomipoikkeavuudesta. Muita syitä voivat olla esimerkiksi kohdun rakennepoikkeavuudet tai hormonaaliset syyt.

Oli syy mikä tahansa, on keskenmenon kokemus naiselle ja pariskunnalle raskas. Nainen voi kokea epäonnistuneen ”naisen tehtävässä”, eivätkä näin ollen vihan, häpeän tai raivon tunteet ole keskenmenon kokeneelle parille vieraita. Nämä tunteet tulisi kuitenkin kyetä purkamaan ja käsittelemään.

Tulevat raskaudet sujuvat ja onnistuvat paremmin, mikäli keskenmenoon liittyvät ajatukset ja tunteet ovat käsitelty.

Yksin tämä ei ole helppoa ja puolisonkin kanssa saattaa helposti ajautua kiertämään samaa kehää, pääsemättä eteenpäin. Mikäli sinä olet kokenut keskenmenon –  olet lämpimästi tervetullut mukaan keskenmenon kokeneiden-ryhmään. Tämä ryhmä on sitä varten, että sinä saat purkaa ja käsitellä kaikki keskenmenoon liittyvät tunteesi ja kokemuksesi. Ryhmä toimii pienryhmänä, luottamuksellisessa ilmapiirissä, jossa  sinä saat turvallisesti tuntea, keskustella ja kokea kaiken sen mitä vauvan menettäminen sinusta tuntuu. Saat ryhmän voimaannuttavan tuen, voimaannut ja opit erilaisia rentoutuskeinoja, vahvistat keho-mieli yhteyttäsi ja saat selkeyttä elämääsi erilaisten harjoitusten avulla. Tämä kaikki vie sinua eteenpäin omassa elämässäsi ja kokemuksissasi.

Lue lisää ryhmästä ja ilmoittaudu mukaan täältä. Ryhmä kokoontuu Jyväskylän ydinkeskustassa sijaitsevassa Nikolainkulmassa ja ensimmäisen kerran kokoonnumme 17.4.2018. Ilmoittautua ja lisätietoja voit kysellä suoraan minulta: elina@sinunvoima.fi.

Elina

Elina LahtinenTyhjä syli – riipaiseva keskenmeno
Lue lisää